Kävin kaverini kanssa katsomassa otsikon elokuvan. Aiheena olivat selkeästi ihmissuhteet, niiden monimuotoisuus sekä kuinka monimutkaisia ne voivat olla. Elokuva oli listattu draamaksi.
Juonena kaveriporukka lähtee viikonlopuksi pienelle saarelle mökille viettämään yhdessä aikaa ja Mitzille tehtiin yllätysjuhlat, joita hän juuri eronneena ei halunnut. Puhelimien takavarikon jälkeen ja usean juomissession jälkeen ihmissuhteet kärjistyvät ja vanhoja haavoja kaivetaan esille. Hahmoja on 8, kuvasta vasemmalta oikealle: Janne, Juhana, Härde, Mitzi, Veronika, Natali, Mikael sekä Ulla, joista Ulla ja Juhana, Janne ja Natali sekä Mikael ja Veronika olivat pareja. Hahmoista Härde ja Mitzi olivat sinkkuja.
Hahmot vaikuttivat aluksi hyvin pinnallisilta ja jopa tylsiltä, mutta elokuvan edetessä heistä tuli esille uusia puolia, joita hämmästelin. Kuten oikeassakin elämässä ei voi tietää millaista elämää ventovieras tai hyvänpäiväntuttu on elänyt ja kokenut, oli minun vaikea aavistella millaisia kokemuksia ja puolia henkilöistä tulisi esille. Aina voi arvuutella millainen kadulla vastaan tuleva henkilö on, voi luulla tietävänsä, voi nyrpistellä nenäänsä muiden ihmisten valinnoille, sekä mielipiteille mutta tosiasia on, että meissä kaikissa on puolia joista useimmat eivät tiedä, edes lähimmäiset ja on väärin arvostella ihmisiä vain ulkonäön tai tekojen pohjalta tuntematta näiden motiiveja. Ja vaikka tuntisikin, ei aina voi olla varma miksi näin tehtiin, sillä syyt ovat monisyisiä ja monimutkaisia.
Ulla on hipstertyylinen tasapainoinen, mutta itsetunto ongelmia kärsivä nainen, jota näytteli Paula Vesala. Ulla tuntee alemmuutta Mitziä kohtaan, koska hänen nykyinen miehensä Juhana, oli ja on vieläkin rakastunut Mitziin, eikä kykene päästämään irti hänestä eikä siitä mitä heillä oli ja olisi voinut olla. Mielestäni hahmon maanläheinen vaatetus sekä pyöreät lasit sopivat sekä hahmolle, että Vesalalle. Muutenkin muidenkin hahmojen puvustus oli hyvin valittu ja se oli miljöön lisäksi lempiasioitani elokuvassa. Näiden asioiden lisäksi pidin myös valituista kappaleista ja musiikista, joista osa taisi barokkia, osa nykymusiikkia, kuten rockia.
Härde oli kiintoisa persoona, joukon vitsiniekka, mies joka hyppelehtii suhteesta toiseen, mutta jolla on lapsi yhden illan suhteesta ja josta hän välittää aidosti, muttei ole lupa nähdä. Olin positiivisesti yllättynyt tästä tiedosta, sillä oletin Härden olevan hahmo, joka ei oikein piittaa mistään. Ullan ohella juuri hän sekä Juhana olivat mielestäni parhaimmat henkilöt, ellei moraalisesti, niin ainakin samaistuttavina ihmisinä.
Juhana on hieman päättämätön, vaitinainen mies, jolla on päällinpäin hyvä parisuhde ja kirjailijan ura hyvällä mallilla, mutta kuten jo aikaisemmin mainitsin hän kamppailee itsensä kanssa hyvin paljon. Jos lasketaan alkoholin alaisena toisen naisen suutelu (tässä tapauksessa Mitzi) pettämiseksi, hänkin on pettänyt nykyista tyttöystäväänsä. Ulla näki tilanteen, joten voi olla mahdollista hänen tekonsa takana olleen myös halu kostaa. Mene ja tiedä.
Mitzi on juuri eronnut, se henkilö jonka vuoksi koko saarelle tulo oli suunniteltu ja yllätysjuhlat, sillä hänellä on syntymäpäivät. Jo tullessaan on selvää, hänellä olevan huono olo ja hän ajoittain piikittelee muille. Osaksi hänen takiaan tilanne kärjistyy ystävysten kesken piikittelyksi.
Mikael on Natalien miesystävä, kuuluisa ruotsalainen filmitähti. Hän on karismaattinen sekä mukava mies, joka yrittää parhaansa mukaan sopia porukkaan mukaan. Osa hahmoista toisinaan selittää hänelle mistä on kyse, sillä hän ei osaa suomea hyvin. Pinnan alla on kuitenkin hyvin räjähtäväkin ellei jopa alhaisella itsetunnolla oleva persoona, kun hän ärjäisee naisystävälleen liikaa juotuaan ja väittää tämän olleen hänen kanssaan vain koska hän on kuuluisa.
Janne ja Natali jäivät mielestäni pinnallisimmiksi, heidän pienen esiintymisajansa takia. Janne on porukan pikkuvelihahmo, Härdelle on pikkuveli, jonka takia häntä usein sivuutetaan ja pidetään hyvin naiviina ja kokemattomana. Silti samaistuin itse pikkusiskona Janneen eniten. Natalista en saanut paljon irti, usein unohdin hänen olevan mukana yksi hahmoista, sillä hän ei puhunut paljon.
Kaikki hahmot olivat joko sanoneet tai tehneet jotain moraalisesti väärin. Veronikasta alla, mutta esimerkiksi Ulla petti viikonlopun aikana miestään alkoholin alaisena sekä väsyneenä alemmuuskompleksiinsa. Hän halusi mitä luultavammin olevansa jollekulle se ainoa, mitä Juhana ei hänelle kyennyt olemaan.
Hahmoista Mitzin ystävätär, Veronika, suoraan sanottuna ärsytti ihmisenä. Näyttelijätär teki roolinsa hyvin, mutta hahmona en sietänyt Veronikaa. Niinkuin leffassa sanottiin "Aina täydellinen Veronika", henkilö jolla on aina asiat hyvin, osaa kaiken ja kun häntä syytettiin mistään alettiin heti olla niin uhria. Kun ystävykset liikaa juotuaan ajautuivat haukkumaan toisiaan, nautin kun monet näpäyttivät Veronikaa, sanomalla ettei hänen olisi tarvinnut sekaantua muiden asioihin vain siksi että omasta mielestään ajatteli toisen miehen sopivan ystävälleen paremmin. Toisten asioihin tarpeeton sekaantuminen, mitä Veronika oli harjoittanut vuosia sitten "parittaessaan" Mitzin toiselle miehelle, on minusta inhottavinta mitä voi tehdä. Tapahtumaa ei oikeuta se, että hahmo halusi ystävälleen parasta tai halusi tämän olevan onnellinen taikka edes se että hän itse oli rakastunut Mitziin. Ne antoivat hänelle motiivin, muttei muuta. Veronikalla on myös tapa olla ottamatta ihmisten tunteita huomioon tai hänellä ei ole empatiaa huomata Mitzin pahaa oloa.
Kuitenkin viikonlopun tapahtumista ei puhuttu, ystävyyssuhteet jatkuivat, ellei entisellään, niin ainakin muuttuneena. Mitä saarella tapahtui, jäi saarelle. Mielestäni tämä kuvaa meidän suomalaisten tapaa olla vaiti asioista, joista kuuluisi puhua ääneen, nostaa kissa pöydälle, sillä vain niin voimme jatkaa eteenpäin ilman patoutuneita tunteita tai turhamaisuutta, sekä vain siten voimme olla parempia ystäviä, parempia puolisoita ja niin edelleen toinen toisillemme
Kaiken kaikkiaan, elokuva oli viihdyttävä ja pidin siitä. En luultavasti katsoisi sitä toiste, mutta jos puhutaan taiteen sekä luovan ilmaisun näkökulmasta, mielestäni ainakin miljöö, vaatteet sekä musiikki sopivat kukin osaltaan taiteeksi. Käsikirjoittaminenkin voisi olla taidetta, siinähän kirjoitetaan kuten myös tarinoiden väsäämisessä.
