Taiteellinen mini-hedelmäsalaattiannos rekvisiitalla.

Lemmikkikoira Alman suuhun, eikä omaani, mutta

toivottavasti täyttää tehtävänannon. :D

Minimalistinen rekvisiitta ja luonnonvalo

 olivat mielestäni sopivaa.

Pohdinnassa ja tunteissa dokumentti "Verta, Hikeä ja T-paitoja"

Dokumentti löytyy ainakin kirjoituspäivänä 26.3.2020 Yle Areenasta

Jo introssa tunteita tuli pintaan, kun oli otteita työympäristöistä ja somevaikuttajat itkemässä. Näistä vaikuttajista itselle tuttu oli silmäläsipäinen Mansikka/Maiju,joiden kissa-aiheisia Youtube-videoita olen katsonut ennen dokumenttiin sukeltamista.


Pidän itse muotia vähässä arvossa, en seuraa valtavirran muoti-ilmiöitä ja pistän päälle mitä käteen osuu, edes välittämättä sopivatko värit yhteen vai olenko päästä varpaisiin pinkissä. Shoppailen vähän normivaatteita. Ennen vaatekaappini syövereissä oli paljon mitä en koskaan laittanut päälleni edes omassa kodissa oleiluun, mutta Konmarin löydön ja muuton ohessa karsin paljon. Asia on aivan toinen mekoissa.. Kotoa löytyy keräilyksi asti Japanibrändien mekkoja henkarissa.. Joita kyllä käytän aina kun sille mielelle päädyn, mutta tämä pohdinta ei pitänyt kohdistua vain vaatteisiin!

Tavallaan sitä tiedostaa, mistä vaate tulee,millaisissa oloissa sitä tehdään, jos vähänkään seuraa dokumentteja ja uutisia, ainakin viime vuosina vaateteollisuutta kritisoiva media on kasvanut. Silti ostohetkellä tämä tieto "tuppaa unohtumaan". Voin ainakin itse sanoa eläväni kuplassa, jossa torjun maailman epäoikeidenmukaisuuden, sillä muuten lamaantuisin täysin ja olisin aina vain vihainen kaikelle. Eniten ihmetyttää näissä dokumenteissa se, ettei keskustella syvällisemmin eri vaihtoehdoista tai ratkaisuista, joita kuluttaja voisi tehdä. Mielestäni edes 3 ratkaisun ehdottaminen dokumentin lopussa auttaisivat kuluttajakuntaa, koska he tietäisivät mitä he voivat asialle tehdä, muutakuin vain tuntea syyllisyyttä jokaisesta ostamastamaan tavarasta. Tämän takia dokumenteista tulee enemmän syyllistynyt ja ahdistunut olo, kuin sellainen jonka kanssa tekisi mieli muuttaa tapojaan.

En harrasta paljon sisustusostamista, mutta viimeksi kierrellessäni äitini kanssa Jyskissä mietin mistä kaikki pienesineistö tulee. Missään ei oikein mainita missä tuotteet tehdään ja vältellään edes mainitsemasta maita, ellei kyseessä ole Kiina, Suomi tai Bangladesh. Kaikkihan tietävät Kiinassa olevan halpaa tehdä tuotteita, mutta kuormitus ilmastolle on niin massiivinen, että luulisi vastuullisten yritysten siirtävän tuotannon lähemmäksi. Kapitalisminen maailma.

Made in-laputkaan eiväthän kerro yhtään mitään, eivätkä ainakaan lisää luottamusta. Tiedon keruukin on tehty lähes mahdottomaksi, sillä isoimmat vaatebrändit vain kiertelevät ja kaartelevat, väittävät antavansa työntekijöilleen hyvän palkan, vaikka todellisuus on aivan toinen. Prosessista ei kerrota tuon taivaallista, muutakuin ympäripyöreästi proosalla. Isot brändit työntävät vastuun kuluttajalle, vaikka loppupeleissä juuri näillä isoillä brändeillä on enemmän sanavaltaa ja vaikutusta, kuin yksittäisellä kuluttajalla. En väitä, etteikö yksittäisen ihmisen panos ja päätös merkitsisi mitään, mutta olen hyvin pessimistinen muutoksen suhteen, elleivät isot kihot tee edes jotain.


Jos ratkaisuista tai vaihtoehdoista puhutaan, sisustajina voitaisiin kiinnittää huomiota ekologisiin ja luonnollisiin ratkaisuihin, esimerkiksi materiaaleja valittaessa. Suosittaisiin enemmän puuta kuin keinotekoisia materiaaleja, esimerkiksi puuteollisuuden hävikkiä. Etsittäisiin enemmän tietoa mistä kalusteet tulevat, miten ne on tehty ja miten ja kuinka kaukaa kuljetettu. Haettaisiin kalusteita kirpputoreilta (mikseipä myös vaatteitakin, kuten Oliver tekee),kuten myös kankaat tai pienesineistö.
Voitaisiin painostaa isoja ketjuja toimimaan vastuullisemmin ja läpinäkyvämmin. Tai keksittäisiin vaikka porukalla pohtiessa ratkaisuja.